Luhafestien historia...

Jollei nyt mennä ihan liian kauas ajassa taaksepäin todetakoon että Luhafestit saivat alkunsa siis vuonna 1998 kun ajattelin keksiä vuosittain järjestetyille krillibileille jonkinlaisen nimen. No sattuupa oleen niin, että Mansessa järjestetään kerran kesässä Tammerkosken rannassa Tammerfestit niin siitä totesin että ei me Luhalahes paljo huonommaks voida jäädä ja päätinkin, että meillä on siis Luhafestit. Ja kuten mainoksessakin sanotaan niin "siitä se sit lähti".

 

Käytännössä Luhafestit ovat siis krillibileistä hieman kasvaneet takapihafestivaalit joihin vuosittain on kerääntynyt niiin sukulaisia, ystäviä, työkavereita, kuin kyläläisiäkin. Omanlaisensa nämä juhlat ovat siinä mielessä, että nämä eivät ole mitkän yleiset festarit, vaan juhliin tullaan kutsuttuina kuten esim. kenen tahansa viisikymppisille tai vastaaville. Olen joskus sanonutkin että näitä juhlia voisi verrata nyyttikesteihin, sillä erotuksella että järjestäjät hommaavat keskitetysti sapuskat, ohjelman jne.

 

Sitten monesti kysyttyyn asiaan eli mistä on saanut alkunsa luhafest logo. No sattumalla on tässäkin suuri osuus kuten niin monessa muussakin asiassa, eli olimme kaverin kanssa suunnittelemassa luhafesteille jonkinlaista kutsua ja mieluusti jotain erikoisempaa sellaista. Löysimmekin mukavan pohjan, josta pienellä muokkauksella saisi varmasti "erilaisen" kutsun aikaiseksi. Yksi asia kutsussa ei kuitenkaan kuulunut kuvioon ollenkaan, kutsun kannessa oli nimittäin pyöräilijän kuva, eikä nämä kuitenkaan mitkään pyöräkisat ole. No mehän poistimme kyseisen kuvan ja ei kun sopivaa kuvaa etsimään kuva-arkistoista. Monenlaisia kuvia siinä katseltiin ja jo meinasi usko lopppua kunnes pöllähti pupu näyttöön ja todettiin että siinähän se sit onkin.

 

Sitten jos otetaan käsittelyyn Luhafest esiintyjät "kautta aikain" niin pitää todeta että monia hienoja hetkiä olen saanut viettää kyseisten vierailijoiden kanssa niin Luhafesteilla kuin ennen ja jalkeen Luhafestienkin ja niistä kokemuksista voisi vaikka pienen kirjan kirjoittaa. (ehkäpä joskus sen vielä teenkin, joskin vaan omaan käyttöön). Hiukan menee jopa sanattomaksi kun miettii millä asenteella Luhfesteiille on tultu esiintymään joten kaikille teille suuri KIITOS!!

 

No kun tässä kiitoksia alettin jakaan niin on syytä mainita muutamia muitakin tahoja, jotka ovat kyseiset tapahtumat mahdollistaneet eli suuri kiitos kuuluu omille vanhemmilleni jotka ovat vuosia jaksaneet katsoa kun porukaa tulee ja menee ja kaikki eivät ole aina oleet ihan varmojakaa siitä ovatko menossa vai jo tulossa...
Ja ovathan vanhempani osallistuneet vuosi vuoden jälkeen talkoisiin monin eri tavoin ja työtunteja on lukemattomia takana, mutta eihän niitä lasketa ;)
Ja eihän sovi unohtaa sitä että pitäähän viraiden saada myös "murua rinnan alle" ja tässä kohtaa esiin marssivatkin Marja-Leena ja Pekka jotka ovat vuodesta toiseen jaksaneet osallistua festeille ja huolehtineet siitä ettei vieraiden tarvi olla tyhjin vatsoin. Kiitos siis kaikkien vatsojen puolesta!! ;)

 

Lopuksi, muttei vähäisemmäksi jäänyt asia, joka itse asiassa on saanut meikäläisen jatkamaan vuodesta toiseen on talkooporukan yhteishenki eli ne lukuisat talkoopäivät mitä kyseisten tapahtumien parisssa on vietetty, ne ovat monella tapaa homman suola. Kuten yksi hyvä kaverini totesi niin melkein parasta festeillä on talkoot ja jotka ovat niihin osallistuneet tietävät varmasti mistä puhutaan, sillä kyllähän meidän talkoissa aina puhuttu on ja yleensä vielä ihan suoraankin!
Ja jos voisin kirjoittaa pienen kirjan esiintyjien kanssa vietetyistä hekistä niin kyllä talkoistakin oman kirjan voisi kirjoittaa, joskin sensuuri voisi lyhentää sen olemattomaksi kirjaukseksi... :)
Niin ja tietysti Luhafest vieraat... eihän olisi mitään mieltä järjestää kemuja jos tuntuisi, ettei ketään kiinnosta osallistua, joten kiitos teille kaikille sillä on todella hieno nähdä millä asenteella festeille saavutaan ja sillä rokataan kaik yhes koos!!!
 
Lopuksi voisin sanoa, että jonkin verranhan olen itsekin joutunut kyseisiin kemuihin panostamaan, mutta niin monta hienoa hetkeä olen kokenut aihepiirin yhteydessä että en ole hetkeäkään asiaa katunut, sillä mitä ei kovin äkkiä meiltä pois oteta on hienot muistot...
 
No mutta kohtahan taas Luhalahti raikaa joten eiköhän rokata niin et tyrät rytkyy!! ;)
 
Eelämä on... no onhan meillä kuitenkin...
 

30.5.2006

Hessu