Luhafest muistelot 9.6.2006 (pohkeitten jumituksen hiukan hellitettyä)
No niin Luhafestit on sitten tältä vuodelta ohi... ainakin noin niin kuin virallisesti, joskin pientä jälkikäyntiä on ollut havaittavissa
Mutta mitä tapahtui Luhafesteilla vuonna 2006...
Puuttumatta sen enempää aiemmin tehtyihin "taustatöihin" niin varsinaiset rakentamis ja vastaavat toimet aloitettiin keskiviikko iltana. Talkooporukkaa oli mukavasti liikkeellä heti keskiviikosta lähtien ja torstaina päästiin jo kunnolla vauhtiin ja sen kyllä kylänraittiilla kulkijatkin varmasti kuulivat, sillä näissä talkoissa on totuttu puhumaan suoraan ja vielä sillä voimakkuudella ettei varmasti jää epäselväksi mistä mahtaa olla kyse (tänäkin vuonna)!
Ja tässä välissä haluankin jälleen kerran kiittää uskomattoman motivoitunutta ja sanavalmista talkooporukkaa, joka koko rankan viikon jaksoi pitää menoa ja meteliä yllä, joskin sunnuntaina oli kyllä havaittavissa korkeanpaikan leirityksen vaikutus... :)
Tuskin olen kovin monesti kuluvana vuonna tai ylipäänsä ollut niin kiinnostunut mitä mahtaa Pekka Pouta luvata lauantain sääksi kuin nyt. Mielialat vaihtelivat päivittäin kun välillä luvattiin aurinkoa ja välillä vettä, ole siinä sitten rauhallisen optimistinen...
No vihdoin valkeni lauantaiaamu, tai valkeni ja valkeni kun vettä vihmoi taivaan täydeltä. No pakko oli vaan uskoa viimeisimpään tiedotteeseen jonka mukaan sade loppuisi iltapäivän puolella, joten ei kun viimeistelytöihin. Yhden aikaan iltapäivällä pörähti sitten Ikaalisten pojat pihaan eli Hamilton Jonesin sakkihan se sieltä tuli virittelemään musiikkivehkeitä illan koitoksia varten ja samalla tuli kauan kaivattu aurinkokin esiin ja heti alkoivat fiilikset nousta. No sään suhteen ilo oli suht lyhytaikainen sillä oltaisko saatu nauttia auringosta noin puol tuntii kun taas alkoi ropista. No saivathan pojat suurimman osan kamoista roudattuu kuitenkin auringon paisteessa eli siinä mielessä tauko tuli hyvään aikaan.
Pihalla ja sisällä oli aika tohina koko iltapäivän ajan kun viriteltiin kaikkia paikkoja illan koitosta varten. Neljän jälkeen alkoi paikalle tulla myös muita illan tähtiä kun Debreczenin Johanna ja LeeWings:n poppoo pörähtivät tontille. Siinähän sitten vaihdettiin vähän kuulumisia ja taisipa siinä jotkut bändiläiset saunassakin käydä ja ei kun odottamaan kemujen alkamista.
Hiljalleen porukkaa alkoikin valua pihamaalle ja hiukan ennen kuutta aloitettiin ilta komiasti vuoden 2004 tangokuningattaren johdolla. Akustinen setti lämmitti varmasti monen mieltä sillä keli oli aika kolea ja vettäkin vielä hieman tihkui, vaikka setin loppupuolelle päästessä sade onneksi loppui.
Setin jälkeen halukkaat riviin, nimmarit korttiin ja kuningattaren kanssa yhteiskuvaan ja kyllähän sitä aika kiva jono muodostuikin.
Johannan jälkeen lauteille kipusivatkin oman kylän pojat, eli Hamilton Jones jotka jo rutiinilla vetivät oman settinsä. Varsinkin monen hiukan vanhemman festiläisen ja miksei nuoremman mieleen olivat kitarasovitteiset kappaleet joita Huopionkosken rannalla kuultiin jo toisena vuonna peräkkäin.
Hamilton Jones:n setin aikana olivat pirtsakkaat kokkimme eli Marja- Leena ja Pekka jo valmistaneet pyörykkäpannua ja ei kun jono pystyyn mukavan musiikin soidessa taustalla.
Seuraavaa yhtyettä odotellessa pihamaalle ilmestykin alakerran kahviosta kaksi ”ikärouvaa” jotka olivat paikallislehdet mukanaan lähteneet katsomaan menoa ja päivittelemään kylillä tapahtuneita. Hessu sonni oli nimittäin päässyt karkuun ja tätä tarinaa kertoessaan petti pokka monelta kuulijalta, eikä kaukana ollut sekään, että ”rouvat” olisivat pyrskähtäneet itse nauruun. Suurkiitos vaan niille kahdelle hurmaavalle ”rouvalle” jotka kuitenkin kerkisivät paikalta livahtamaan ennen kuin paremmin kerittiin tutustumaan!! ;)
Ja sitten taas jalalla koriasti, eli lauteille myöskin viime kesältä tuttu yhtye LeeWings.
Tutut kappaleet raikuivat Luhalahden illassa ja kuorolauluakin kokeiltiin sen verran, että ainakin yhdeltä vieraalta (varmistettu asia) jäi ääni Huopion kosken rannalle. Meno oli komiata, ei muuta voi sanoa.
LeeWings:n jälkeen olikin pientä kisailua, mutta ei siitä sen enempää, jos nimittäin isäntä sattui olemaan kilpailussa mukana ja emäntä alakerrassa kahvilla (tulee pian sanomista) ;)
Ja jos joltain oli jäänyt syystä tai toisesta ensimmäinen kattaus väliin oli ruokaosastolla vielä tarjolla hiukan hiukopalaa enne illan viimeistä rypistystä.
Kun iltapalat oli mussuteltu kipusikin lauteille ensimmäistä kertaa Luhafesteillä esiintynyt (ehkei kuitenkaan viimeistä) yhtye eli Mustat Enkelit. Pihamaan tummentuvan illan täytti Popedan tutut kappaleet sekä Enkeleiden omat biisit ja viimeistään tässä vaiheessa alkoivat tyrät rytkymään (jos joku oli vielä ennemmin himmaillut). Allekirjoittanut ainakin huomasi että onneksi tuli syötyä kevyt päivällinen niin jaksoi setäkin vielä heilua… ;) Ja kaikki varmasti muistaa mitä Jussi lavalta huusi eli ”JUMALAUTA TÄMÄ ILTA ON TEIDÄN” ja olihan se…ja edelliseen kommenttiin on pirun helppo yhtyä! Ja jollei kaikki tarpeeks olleet kerinneet ääntänsä avaamaan illan aikana niin viimeistään nyt oli hyvä hetki se tehdä…
Ja lopuksi tulikin vielä yllätys esiintyjät lauteille kun Ristimäen sisarukset vetäisivät oma sanoittamansa kappaleen allekirjoittaneelle! Oli todella hieno kappale ja esitys joten siitä kerran vielä KIITOS!
Kello oli jätetty yöpöydän laatikkoon, mutta illan/ yön hämystä saattoi kuitenkin päätellä, että vuorokausi oli jo jokin aika sitten vaihtunut ja vaikka meno oli vielä katossa, oli kuitenkin päästettävä orkesterit valmistelemaan kotimatkaansa. Mutta eihän se meitä haitannut, sillä kotistereot esiin ja bileet jatkuu…
No niinhän siinä sitten kävi, että aamukuudelta päätimme hetkeksi ummistaa silmiämme, jotta päästään aamulla pirteänä purkamaan paikkoja ja siivoamaan nurkkia.
Sunnuntai…haukotus… väillä tuntu ku katteli porukan menoo, et jos hiukan hiljempaa kävelis ni kulkis kyl takaperi… (sama koski kyl allekirjoittanutta et sillei). No mut ku vauhtiin päästiin, ni johan alko tapahtuu ja ilta viiteen mennes oli pihamaa taas tyhjentyny ja paikatkin siivottu.
Jälleen kerran voin sanoa, et kun lähdin autolla illal liikkeelle, niin oli kyl tosi tyhjä olo…
Tosi kivaa oli taas kerran ollut ja yhtä äkkiä kaikki olikin taas pelkkää muistoa.
No uskon kuitenkin et valokuvat ja filminpätkät, sekä muisteluhetket kaveriporukas saavat vie monet naurut aikaan. ”Virallisista” kuvauksista saamme jälleen kerran kiittää Herperttiä ja Jukkaa ja satoa nähtävillä näillä sivuilla ps. mukana myös esim. Mikon kuvauksia joten kiitoksen sinnekin!
Suurkiitos vielä kerran vanhemmilleni, loistavalle talkooporukalle, huippuhienoille yhtyeille sekä teille kaikille vieraille jotka kyseiseen juhlatapahtumaan osallistuitte, sekä eri tahoille jotka tavalla tai toisella mahdollistitte ko. tapahtuman.
Suuret kädet ihan teille kaikille!!!
Ensi vuonna uudestaan?? Kuka tietää… ehkä… ehkä ei…
Kiitos ja kumarrus!
Hessu